Valikko Sulje

Elämää jälkeen juhannuksen – kuinka enkaustiikka tuli Suomeen

Tuntuu hullulta ajatella juhannusta keskikesän juhlana. Se kun tuntuu olevan aivan kesän alussa. Varsinkin pohjoisessa osaa Suomea. Siitä huolimatta päivä alkaa lyhetä juhannuksesta lähtien, ja mennään kohti syksyä!

Toki toivon, että kesä jatkuisi lämpimänä, jopa kuumana, vielä pitkän tovin. On kuitenkin tosiasia, että reilun kuukauden päästä pitäisi alkaa valmistautua syyskauteen. Itse asiassa joillakin on siinä vaiheessa jo kiire.

Tämän vuoksi ajattelin kertoa jo näin kesällä mehiläisvahamaalauksesta; siitä miten se “keksittiin”, ja siitä miten se tänne Suomeen oikein tulikaan.

Minä, joka täällä Shopmanin blogia kirjoittelen, olen Anne Huumonen. Olen aina pitänyt piirtämisestä, maalaamisesta, askartelemisesta, neulomisesta, ompelemisesta, huonekalujen kunnostamisesta, yleensäkin käsillä tekemisestä, kauniin aikaansaamisesta. Toisaalta tykkään myös tietokoneella puuhastelusta. Voisi sanoa, että olen jopa moniosaaja tai että osaan monesta asiasta hieman, mutta en ole pro oikein missään. Jonain päivänä tuntuu toiselta, jonain päivänä taas toiselta.

Osallistuin vuonna 2008 Lontoon lähistöllä pidetylle taidekurssille, jossa käytettiin laajalti tuttuja välineitä; erilaisia piirustuskyniä, hiiltä ja värejä. Eräänä päivänä opettaja toi eteemme hieman erikoisemman laatuisia maalausvälineitä. Itse asiassa emme osanneet ensin ajatella noita pieniä silitysrautoja maalausvälineiksi laisinkaan. Ohjaajamme piti aloittelijoiden pikakurssin mehiläisvahamaalauksesta ja saman tien saimme kokeilla maalaamista. Että se oli jännää! Aivan erilaista kuin mikään muu maalaaminen. Toisaalta tuntui, että oli hieman vaikeaa hallita sulaa vahaväriä raudan pohjalla ja saada aikaiseksi haluamiaan vaikutelmia. Toisaalta taas vahavärit ja maalausrauta tekivät niin paljon hyvää maalaajan puolesta, että usein mietti, että “en ihan tällaista aikonut maalata, mutta en tiennyt, että osaan maalata jotain näin kaunista”. Olin myyty!

Totta kai meidän kurssilaisten askeleet veivät paikalliseen taidetarvikeliikkeeseen, josta ostimme mehiläisvahamaalausvälineitä hyllyt tyhjiksi. Maalausraudat, värit ja maalauspohjat lähtivät melkein kaikkien osallistujien mukaan. Luulin ostaneeni välineitä pitkäksi aikaa, mutta toisin kävi. Maalausrauta toki oli ja pysyi. Samoin värit olivat erittäin riittoisia, mutta maalauspohjat alkoivat huveta nopeasti, koska maalaaminen oli niin mukavaa. Tässä muutama ihan ensimmäisiä maalauksiani.

Ajattelin tilata lisää maalauspohjia jostain nettikaupasta. Googletin ahkerasti mitä moninaisimmilla hakusanoilla, mutta suomen kielinen google ei antanut mitään tuloksia. Ei niin mitään mehiläisvahamaalaamisesta! Niinpä sitten siirryin brittisivuille etsimään. Sieltä löytyi tietoa ja nettikauppoja. Sieltä sitten tilasin maalauspohjia ja lisäsin myös värivalikoimaani ja jatkoin maalaamista. Tilasin taas uudemman kerran lisää tavaraa ja kysyin myös maalausohjeita, koska nettikaupan pitäjä tuntui pätevältä tyypiltä. Sain tosi hyviä vinkkejä ja opastusta. Jatkoimme kauppiaan kanssa kirjeenvaihtoa pidemmänkin aikaa. Olin nimittäin sattunut Encaustic Art tuotesarjan “isän” ja kehittäjän Michael Bossomin verkkokauppaan. Sain takuulla hyvää tietoa!

Jatkettuamme yhteydenpitoamme ja tilattuani vielä loputkin värivalikoimasta Michael kysyi olisinko kiinnostunut tuomaan Encaustic Art -tuotesarjaa Suomeen. Hän kertoi suomalaisten tilaavan aika ajoin hänen verkkokaupastaan maalausvälineitä, ja hänen mukaansa niin he varmasti tilasivat muistakin brittiverkkokaupoista. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Muutaman kuukauden jälkeen olin tilannut peruskattauksen Encaustic Art -tuotteita ja aloitin maahantuonnin ja verkkokaupan pitämisen.

Seuraavalla kerralla lisää Michaelista ja eräästä toisestakin taiteilijasta.

Posted in Encaustic Art Mehiläisvahamaalaus

Related Posts

  • >
    %d bloggaajaa tykkää tästä: